Sellaiset harmaapartaiset vanhat urhot,

           metsään kuuluvat tai merelle.
           Metsään missä asuvat teerikukot,
           tai selälle meren, siellä tuuli tuoksuu suolalle.

 
           Sillä kaupungissa olemme aina,
           kuin orpoja tai eksyneitä.
           Merellä tai metsässä huolet ei paina,
           Vaikka savu silmissä kirvelee, ei haittaa meitä.

 
           Helpompi on kätkeä kaipuun kyyneleet,
           savussa iltaisen nuotion tulen.
           Merellä vastatuulessa posket kostuneet 
           peittää, vedoten voimaan tuulen.

 
           Siellä taipaleilla unohtuu maiset tuskat,
           silmä maiseman rauhan tapaa.
           Vehreät metsät ja taivaanrannan iltaruskot,
           vanha urho taas on vapaa.