Harmaata uskon aaltoa mursi,
neulan terävä äly julma.
              Luovi laineilla uskon pursi,
vastaan työntyi, - pakanuuden pulma.
 
              Taas sumuun peittyi uskon taivas,
kirkkaat tähdet pois katosi.
              Murskas' julma epäusko sun vaivas.
Luojan vilja, - maahan lakosi.
 
               Uusi pursi laineilla keinuu,
sanaa totuuden, jälleen teille tuoden.
                Vanha saarna unhoon painuu,
puhuu pappi, -uuden uskon  luoden.