Piipahdetaan hetkeksi tuonne Karibianmerelle, joka muistuu heti mieleen jos puhutaan esim. Kristoffer Kolumbuksen matkoista. 1400-luvun loppupuolen löytöretkillään hän löysi muun muassa Kuuban ja Haitin. Myöhemmin myös Jamaikan ja Amerikan. Viimeksimainittu oli kuitenkin, joidenkin tietojen mukaan, jo löydetty Amerigo Vespuccin toimesta. Jätetään kuitenkin kysymys siitä kuka oli ensimmäinen löytäjä, historioitsijoiden huoleksi.

                                      Karibianmerellä on myös pieni Alankomaiden Antilleihin kuuluva saari, nimeltään Curacao. Sen Hollantilaiset valloittivat 1600 -luvulla. Saaren nimi on merimiesten mielestä kovasti moniselitteinen. Jos merimies päästää sustaan sanan Curacao, tulee kuuntelijan mieleen ensimmäiseksi alkoholijuoma, jota valmistetaan pomeranssipuun raa'an hedelmän kuoresta; pomeranssilikööri. Seuraavaksi saattaa joku skönö alkaa puhumaan juuri tuosta Venetsuelan rannikolla, Maracaibon lähellä sijaitsevasta saaresta. Käydään läpi mitä saaresta tiedetään. Pääkaupunki on Willemstad. Saari on ollut eräs tärkeä vuoriöljyn mailmankaupan solmukohta. Asukkaita on vain noin 155000. Saaren pinta-ala vain 444 neliökilometriä. 

                                      Viimeinen merkitys sanalle sadaan kun palataan vielä noihin 1600-luvun levottomiin aikoihin jolloin Alankomaiden Antilleille , niinkuin myös Curacao'lle, levisi uusien maahan muutajien toimesta useita eri uskonlahkoja saarnaajineen. Oli roomalaiskatollisia, juutalaisia, muhamettilaisia, luterilaisia ja tietenkin myös saarelaisten pakannallisia lahkoja. Monenmoisia pappeja esiintyi siis saarella, yrittäen jokainen taivuttaa alkuasukkaita uskoonsa. 

                                      Eräs innokas uskonjulistaja puhui uskonsa puolesta niin kiihkeästi, että ajautui riitaan saarelaisten kanssa. Hän ei älynnyt lähteä pois ajoissa, vaan joutui kiihkomielisyytensä takia saarelaisten päivälliseksi! Curacao merkitsee kuulema merimiestarinan mukaan, alkuperäisasukkaiden kielestä suoraan käännettynä: "Paistettu pappi!"