Tikka suostui toimeen. Sovittiin vielä eräänlainen "hälyytysnokkimis" sarja, jonka Tarmo-tikka päräyttäisi lyhtypylvään peltisestä hatusta ilmoille, jos Tane äityisi marjottelemaan humala -hakuisesti. Linnuista oli perustettu raittiuslautakunta, joka näin hälytettynä tulisi tikkaa auttamaan.

                  Tarmo-tikka saikin aika hyvin Tanen palautettua ruotuun. Aika ajoin sortui Tane kuitenkin kännäyksen iloihin. Sille ei kertakaikkiaan käynyt orapihlajan-, ruusun-, ja katajanmarjojen syönti, yhtä luontevasti kuin pihlajanmarjojen popsiminen. Sanoi olevansa allerginen moisille herkuille. Niinpä Tane nähtiin usein, milloin missäkin pihlajapuskassa, roikkumassa ylösalaisin ja tiirailemassa naapureiden tilhirouvia irstaasti silmät viiruina. Muuten hänen touhunsa ei olisi ollut niin kovin häiritsevää, mutta määrätyssä kännivaiheessa Tane viserteli ilmoille, omasta mielestään viehkoja kosioviserryksiä. Nämä viserrykset saivat lintukansan aina kutsumaan tukitikan paikalle. Ääntely oli tukilinnunkin mielestä aivan sietämätöntä! Tosin Tane aika pian putosi oksaltaan, sammuen puskan juurelle, ja jääden pää siiven alla kuorsamaan. Taas kerran näin tapahduttua  eräs innokas sosiaalitipu sanoikin: - Suljettuun häkkiin tollanen rellestäjä pitäisi pistää!...   Hetki ehdotusta harkittiin ankarasti. Kun muita ehdotuksia ei annettu, ryhdyttiin pakkotoimiin. Tiedettiin että läheisessä maalaistalossa oli aiemmin asunut kyyhkyslakkaa pitänyt mies. Nyt lakat olivat tyhjillään. Sinne Tane  nyt kuskattiin selviämisasemaksi ristittyyn rautalankakoppiin. Metsän linnut toivat joka päivä Tanelle metsän eineitä syötäväksi. Pihlajanmarjoja anettiin vain tarkoin laskettu määrä. Tahdottiin ikäänkuin siedätyshoidattaa tilhi-Tanea. Samalla tutkittiin kuinka paljon marjoja Tane voisi syödä tulematta rähinäkänniin. Sopivan määrän selvittyä se ilmotettaisiin metsän linnuille, jotta ne voisivat hienotunteisesti seurata juopon käytöstä. Tietenkin jos ilmenisi aihetta, linnut kutsuisivat paikalle tukilintu Tarmon. Jos Tarmo ei saisi Tanea aisoihin, tulisi poliisiksi valittu Hantta-harakka myös hälyttää hätiin. Valinta oli sikäli oikea, että Hantta-harakka oli itsekkin tutustunut alkoholi tuotteisiin, marinoitujen etanoiden kautta, kuten moni muukin urosharakka. Tieto päähän kihoavista etanoista oli kulkenut pikaviestinä harakoiden keskuudessa. Tälläinen kokemusta omaava lintu, oli varmasti ymmärtäväinen Tanen vaikeuksia kohtaan.

                  Tane vapautui sitten aikanaan, kuin uutena lintuna pakkohoidostaan, vannoen uuden raittiimman elämän puolesta. Mutta niinkuin vanha sanonta kuuluu; Kyllä luonto tikanpojan puuhun (tässä tapauksessa tilhenpojan puskaan) ajaa! Eipä siis aikaakaan kun Tane taas örvelsi kännissä pusikossa... Nyt hommat sujuivat jo vanhalla rutiinilla. Oli palkattu poliisin lisäksi myös Kalle-kanadanhanhi. Kalle oli ison kokonsa vuoksi juuri sopiva ambulanssikone lentämään Tanen aina tarvittaessa säilöön. Näin asiat sujuivat aina kevään korville asti. Elettiin jo aikoja jolloin oli vaikeaa löytää pihlajanmarjoja. Tämä seikka oli omian estämään Tanen juopottelua. Tane löysi kuitenkin erään hyvin syrjäisessä paikassa säilyneen runsasmarjaisan pihlajapuskan, josta kävi aina kun toisten silmä vältti, tempaisemassa ikäänkuin "kaappijuoppona", hätäiset kännit.    Sellaiselta reissulta kerran palatessan se lensi liian reppavasti muiden joukkoon, törmäten suoraan sen katajan runkoon,  jossa muut olivat kitkerää marjastoa nauttimassa. Tanelta meni taju törmäyksen voimasta. Se retkahti aivan selälleen tantereeseen. Hädissään tilhirouvat huusivat poliisia ja ambulanssia paikalle. Tarmo hälyttikin nopeasti molemmat.  Poliisi Hantta saapui ensimmäisenä ja alkoi heti hätistellä joukkoja pois Tanen ympäriltä. Hantta kriekaisi kuuluvasti; - Lopetetaampas se touhu!!! Sivulliset hajaantukaapas!!! Ampulanssi Kalle-kanadanhanhi lennätti Tanen kyyhkyslakalle. Punatukku-Pipsa oli sairaanhoitaja, hän halusi vielä tarkkailla potilastaan perillä, joten hän tuihaan siipiään räpytellen seurasi Kallea ja potilastaan lakalle. Pipsa oli sitä mieltä, että tuollainen liika marjojen popsiminen oli alkoholismiin ja bulimiaan verrattava sairaus. Pipsa ei halunnut Tanea suljettavaksi putkaan, vaan oli sitä mieltä että tämä olisi saatettava kuntoon lempein sairaanhoidollisin toimenpitein.

                          Jatkuu........