On askel kevyt, talven yli selvinneen metsäpeuran.
Tuolla se astuu yli puron, luona pellon reunan.
Oli kouraissut talvi täälläkin kylmällä kädellään,
maan routaan.
On usein nousseet tummat pilvet talvisen
taivaan rantaan.
Puhalsi pohjoinen ja ärjyi kylmä myrsky,
talven viima puri.
Peura metsässä ruokaa etsien,
kohtaloaan suri.
Vaan nyt on väsyneet talven keuhkot,
on uupunut pakkasukko.
On aika pois kääntyä talven tuiskun,
aukaistava on joen jäälukko.
Keinu kuusi, huoju honka tullessa
kevät tuulen.
Kaukaa taas vapaan meren , -villin
laulun kuulen.
Kohta herää luonto unestaan, taas
kevääseen uuteen.
Linnut meidät laulullaan herättää
kevään kirkkauteen.
Kommentit