Poliisi-Hantta tiesi itsekin kuinka kamala oli aina joskus herätä rapulassa. Se myöntyi nopeasti Pipsan ehdotukseen. Tane oli yhä edelleenkin aivan tiedoton. Hänet nostettiin varovasti Pipsan valvovan silmän alla taas Kallen kyytiin.  Hanhi päästi parit: - Hooong , hoooong, hälytysäänet ja lähti seuraamaan Pipsaa sairastuvalle,  joka oli vuokrattu telkänpönttö kauniilla paikalla meren rannassa. Myös pieni järvi löytyi aivan lähietäisyydeltä. Pian saavuttiin perille ja Tane- tilhi tyrkättiin pahnoille nukkumaan humalaansa pois. Punatulkku- Pipsa istui pöntön katolla vartioimassa potilaansa unta.

                  Tilhi näki päissään levottomia unia ja pyörähteli unissaan. Välillä se päästeli unissaankin nokastaan "viehkoja" kutsuviserryksiä: -Siiiiiir, siiiiiir..... Punatulkulle selvisi melko pian mistä Tane uneksi. - Jos en olisi jo valmiiksi näin punainen höyhenistöstäni, niin kyllä nyt väri varmasti vaihtuisi noita juttuja kuunnellessa!   

                   Aaamulla Tane oli jo paremmassa kunnossa. Sille selvisi ettei se ollut joutunut kovinkaan pahaan paikkaan tällä kertaa muistinsa menetettyään. Punatulkku vei potilaansa järven matalaan rantaveteen, auttaen tätä parhaansa mukaan pesutoimissa. Juoppo Tane ei ollut aikaisemmin saanut osakseen tälläistä huolenpitoa. Sen sydän sykki kiitollisuutta punatulkku neidolle. Noiden tunteiden vallassa se kertoi Pipsalle kuinka kamalaa oli aikaisemmin herätä suljetusta häkistä pakkohoidon aikana: -Tunsin itseni aivan jonkunlaiseksi  ulkomaan kummajaiseksi,  papukaijaksi tai kanarianlinnuksi vähintään, kun sieltä verkon raosta mailmaa katselin!!! Pipsa lohdutteli Tanea ja sanoi ettei tämä enään joutuisi kokemaan moista vapaan linnun arvoa alentavaa kohtelua. Siitä Pipsa tulisi pitämään huolen! Tane ja Pipsa ystävystyivät siinä yhdessä aamutoimia suorittaessaan. He päättivät syödä yhdesssä aamupalaa läheisessä pensaikossa. Lentoreitti kulki ohi Tanen salaisen pihlajapuskan. Linnun teki kovasti mieli muutamaa "neuvoa antavaa" marjaa. Miehekkäästi se kuitenkin kieltäytyi mieliteostaan ja yhdessä suunnattiin kohden orapihlaja&silmubaaria. Ruokailun aikana Tane katseli tarkasti mielestään viehkoa seuralaistaan. Tipun väri oli kovasti samanlainen punaharmaa, kuin Tanella itselläänkin. Ainoastaan tuiman näköiseksi tekevä töyhtö puuttui Pipsalta. Niin ja pyrstö tietenkin, Se oli AIVAN erilainen. Tanen mielestä tosi "söde"!

                Syönnin jälkeen Tane tunsi olonsa heikoksi. Pipsa katsoi parhaaksi yhdessä palata matalalentoa takaisin sairastuvalle. Päästiin perille. Tane veti raikasta meri-ilmaa keuhkoihinsa huilaten siinä sairastuvan alapuolella olevalla mättäällä. Pipsa- punatulkku tuli sen viereen huolestuneena potilastaan tarkkaillen. Tuossa sammalmättäällä levätessä kehittyi noiden kahden linnun ystävyys jo läheisemmälle asteelle!

                  Yht' äkkiä alkoi ilmasta kuulua outoa suhinaa, ikkäänkuin joku uhkaava vaara olisi lähestynyt. Tumma varjo taittui heidän ylleen. Tane kietoi siipensä suojelevasti Pipsan ympärille. Sitten kuului huumaava pamaus ensiaputuvan takaseinästä! Hetken kumpikin mättäällä lepäävä lintu toijotti nokka ammollaan ylöspäin. Sitten Pipsa päästi helpottuneen nauruisen viserryksen nokastaan: - Telkkä on saapunut omalla rämäkällä tyylillään takaisin pönttöönsä. Sairastuvan vuokrasopimus päättyi nyt! Yhdessä he visertelivät iloisina ja helpottuneina .  Tane oli hetken luullut haukan hyökkäävän heitä kohti. Pipsa ei raaskinut jättää Tanea, vaan vei tämän omaan sievään pesäänsä. Tane kotiutui äkkiä ja luonto hoiti loput. Tietäähän sen,  kaksi nuorta lintua samassa pesässä. Vielä samana keväänä Pipsa pyöräytti kaksi sievää munaa. Niistä kuoriutui kaksi kaunista poikasta. Niistä toiselle, uros poikaselle,  kasvoi melko pian  komea töyhtö isänsä mallin mukaan.  Toinen, naaras poikanen, oli enemmän äitinsä näköinen pyöreämpi ja jotenkin herkemmän katsannon omaava.  Siltä puuttui tuo ankaran näköiseksi tekevä töyhtö kokonaan. Tane oli nyt perheen perustettuaan miehistynyt ja tasoittunut. Se ei enään rellestänyt niinkuin aikaisemmin. Pipsa oli kovasti ylpeä perheestään ja yhdessä he jatkoivat  metsän reunassa elämäänsä onnellisina. Harakka lopetti kertomuksensa ja lähti lentelemään omiin toimiinsa......                

                                                      Loppu.