Vanha lumi metsään kuoli

               se ei kevättä tunne.
               Pois on talven murhe huoli,
               sulaa viimeiset kinokset tuonne.

 
               Nyt kasvaa vehreä kesanto,
               ilmojen lintu tuulessa lentää.
               Tuima on haukan katsanto,
               päivä eineetön iltaan rientää.

 
               Kaatuneen puun rungon suojassa,
               lymyää kevät niin arka.
               Siellä tieheiden oksien katveessa,
               pelkää - pakkasyö tuleeko tiukka.

 
               Ohi piilon hallayö astuu,
               hengissä säilyy kevään kettu.
               Aina joskus tuurilla pelastuu,
               jos toive on hyvin piilotettu!