1. Hiljaisissa huoneissa kun niityt vielä nukkuu.
Valvovat ne, joiden osa on uneton olla.
Yksin kun ovat, melkein suruihin hukkuu.
He valvovat vain, synkkäin ajatusten alla.
-Ne jotka katsovat, kun niitty nukkuu,
eivät uneksi onnesta, on sydämet lastattu murheilla.
2. Onni on kuulla kesäilloin,
kun kukkuu käki.
Tai sirkka aamua soittaa, silloin-
sydän sen näki;
Valo jälleen voittaa,
yön outo maa hetkeksi haihtuu.
-Taas huomen pian koittaa,
yö päivään vaihtuu.
3. Silmä etsivä, -taas hetkisen,
oikeaa elämää kohtaa.
Häipyy jo piinat painajaisten,
taas onnea odottaa;
Tämä kiusatun mieli kaipaava,
kesässä kisaillen.
Kera sirkkain soiton kulkeva,
säveltä hyräillen!
Loikkaa lyhyttä ja pitkää ottava,
melkein painovoiman voittaen.
" Hups' ja hops'!
tsiir! Tsiir, ja tsur-truuu!"
Kesän riemut tarttuu.....
Ei olekkaan mies mielestään rampa!
Säveltä iloista soittaa sirkan kampa.
Tulvahtaa, -tuulahtaa sisään kukkain tuoksut.
Huumaa, huimaa, mieleen tulvii muistot.
4. Mutta taas kun ilta koittaa,
vaimenee niityn ilot.
Apeus jälleen mielen valtaa,
loppuu sirkkain pidot.
Hiljaisissa huoneissa, taas ovat yksin.
Ne jotka, valvoen suruissaan vain.
Vankeina synkkäin ajatusten alla,
katsovat,- joko niitty nukkuu, tuleeko yöksi halla?
Kommentit