Taas huipulle palasi näin,
           -kuin vuoren peikko. 
                  Hän vuorelta katselee alaspäin,
           urhea kiipeijä veikko.
 
                  Miettien kulkua elon,
           -näin elämä menee.
                  Voittaa mielestään pelon,
            -asiat järjestykseen panee.
 
                   On helppo olla sankari vuoren.
           Milloin eloon kyllästyy,
                   voi helposti lopettaa elämän nuoren.
           -Kun liikaa hengästyy! 
 
                 On korkeuksista helppo alas sukeltaa,
           voi hetken painotonna liitää.
                  Ilmassa elon murheet pois unohtaa,
            -kohden ikuisuutta kun kiitää. 
 
                  Lailla kotkan lentäen -hetki peloton,
            silmät auki nyt tietäen,
                  on viime katse uljas armoton,
            -viell' hetken kaiken sietäen.  
 
                  -Pimeys tai kirkkaus kunnes voittaa,
            -kun maan jälleen kohtaa.
                  Vielä linnun laulu hetken soittaa...
             -Nyt verinen vuorikristalli hohtaa.