Talvea taivaltaa huuran henki,
         takanaan luminen ankara tie.
             On edessä öinen kuutamohetki,
         pakkasaamuun uuteen se vie.
 
              Pakkanen narskuu ja kiiltää hanki,
         nurkat paukkuen kylmää soi.
              Pohjola on taas kylmän vanki,
         -huuran henki pakkasen toi.
 
              Valaisee aamun puna aurinkon,
         muiston kesästä mieleen tuoden.
              Liplattaa mielessä laine rannikon,
          kaislat jälleen suvessa soiden.