Satoi lunta ja pakasti,

                                tuiskutti lumen sakean.

                                            Pyrytti vallin tien tukoksi.

                               -Kulkija hävitti suunnan.

 

                                            Uupunut vaeltaja metsästä

                                turvaa ja suojaa etsien,

                                            erosi tutusta tiestä,

                                suojaan alle kuusen oksien. 

                                            

                                              Sinne päälle havujen

                               hän retkihuopansa levitti.

                                             Kätköistä vihreän reppusen,

                            ilta einettä nautti.

 

                                             Oli rauhaisaa alla kuusen,

                            ei kuulunut myrskyn pauhu.

                                             Kohosi oksistoon hiljalleen,

                            iltaisen tupakan sauhu.

 

                                             Aamulla kulkija varhain,

                           valkeuteen suureen heräsi.

                                             -Olenko joutunut taivaisihin?

                           Hän muistikuvia keräsi.

 

                                             Oli kuusen runko ja oksat,

                            yöllä valkeaksi huurtunut.

                                             Kinos alaoksiin kasvanut,

                            on majaksi paikan muuttanut!