Fasaanikukko komeasti metsän reunassa äänsi.
Heti keskeltä kesannon naaraslintu vauhtia saihan.
Se äkkiä kurssin kohden kukkoa käänsi.
Kana oli väritön, mutta innokas aivan.
Uros oli kohtelias ihan, se jotain nokallaan
toiselle maasta noukki.
Naaras kauniisti kumartain palan otti vastaan,
nyökkäili, -olet hyvä kokki.
Pari meni pois varjoihin peräkanaa,
metsän siimeksen astui.
Seurasi kana nöyränä askeleita fasaani herran.
Niin hyville kukon tarjoukset kanasta maistui,
ettei siinä kriekastu riemusta kuin kerran.
-Nyt on sellainen tunne koko metsän väellä;
Että pian on paljon lintuja -fasaani merkkiä.
Enemmän kuin munia toisten pesissä -ovelalla käellä.
Ja fasaani kukko ylpeänä kulkee, -kovasti tärkiä.
Kommentit