Aurinko nousi, aamu koitti.

               Väsyneen venemiehen silmän valo voitti.

                                       Aamun aurinko kilonsa metsän takaa toi.

                Tuhansin kirkkain kimmellyksin, vain laine ne kertoa voi.

                                       -Laine kimmellyksen hytin kattoon viuhkana heitti.

                 Katselin, -ajattelin, -mitä luoja silloin mietti,

                                       kun kaiken kauneuden meille ihmisille toi?

                 Kas' nytkin kuuntelen, -laine niin kaunista säveltä soi.

                                      -Ja piirtää luojan kynä kattoon kauniita kuvia toisensa perään.

                  Hetken jo luulen, -mä tunnen niistä neidon armaan erään!