Mielensä tummilta rajamailta runoniekka

              uusia sanoja etsii.

                               Vieläkö tänään puree runon miekka,

              lisää riimejä keksii?

 

                              -Kulkee hämärässä runoilijan mieli,

              eksyy pimeässä runon kieli.-

 

                               Viimein sanan huomaa,

              kirjoittaa hitaasti - r a u h a.

                                Onnekas runoilija huokaa,

             -alkaa sanojen nauha.

 

                                Olkoon toinen kaunis sana  -vapaus.

               Kolmas olisi varmaan -rakkaus.

                                Vaan niin on surullinen sanojen tapaus.

               Vain harvoin täyttyy niiden lupaus.

 

                                 Jos aikoo vapauden saada,

               sortuu rauha usein silloin.

                                 Ei rakkaus aina aitoja kaada,

               vaan itkee usein, onni illoin.