Aamulla sumu  nousi laaksosta,
       sammutti talvisen auringon häivän.
              Pyry ja sumu taisteli ilmatilasta,
       pyry pimensi lumella päivän.
 
              Ihmisten aatokset ankeina kulki,
       ei iloinnut mieli silloin.
              Pimeä maisema tunteet sulki,
       ei riemuittu synkin illon.   
 
               Pyryn sisko on suojakeli,
       sulkee sumu katseelta kaiken.
               Pakkanen sumussa kituen eli,
       maa on sen veli jäinen.
 
                Kuusikko huokaa, kaunista kesää odotellen,
       jäiset oksat kylmässä paukkuu.
                 Koivikko alaston, itkee lämpöä kaivaten,
       Pihalla koira oravaa haukkuu.