Pienen vuoren laelle, muutaman neliön sadevesilammikkoon, laskeutui sorsa. -Kvääk, kvääk, ääniä hennon karheasti äännellen, se ilmoitti alueen omaksi reviirikseen. Sinä se meloskeli pienessä lammessaan ympyrää ja äänteli aina kun sukelluksiltaan ehti. Joku ohi lentävä sorsa kuuli äänet, ja liittyi hyväksynnän satuaan, ensin tulleen seuraan.

      Ohikulkja pysähtyi katselemaan sorsien erikoista kotilampi valintaa. Toinen sorsista oli selvästi kirjavista siipisulista päätellen uros. Toinen värittömämpi oli naaras. Ohikulkijan ajatus karkasi miettimään sorsien alkuperää.  -"Alppisorsia, alppisorsia, hänen ajatuksensa toisti, ja hän nyökkäili hyväksyvästi oivallusten tahdissa. Alkuun päästyään ryhtyi katselijan mielikuvitus pelaamaan isoilla kieroksilla. Oliko tässä tosiaan syntymässä uusi laji entisten tunnettujen sorsien rinnalle. Aikoivatko nuo sorsat tosiaan pesiä tänne korkean paikan leirilleen? Jos näin olisi, kehittyisi tuleville sorsapolville varmasti erikoispiirteitä, jotta ne paremmin selviäisivät näissä oloissa. Olihan tunnettu tosiasia , että kaikki erikoisissa oloissa elävät lajit, kehittävät itselleen lajin selviämisen kannalta tärkeitä erikoisominaisuuksia. Geenimuutokset olisivat alppisorsalle välttämättömiä. Nyt ohikulkija haki itselleen istumapaikan kannon nokasta. Siitä oli mukava tarkkailla sorsien touhuja, miettien samalla niiden tulevaisuutta.

      Tulisiko uusille korkeuksissa eläville sorsille, tuollainen tyypillinen vuoriston linnuille ominainen kotkamainen terävä katsanto? Kehittyisikö niille suurempi siipien kärkiväli, helpottamaan laskeutumista pieneen lampeen, tai vaikkapa jyrkälle vuoren rinteelle rakennettuun pesään. Tuleville untuvikoille pitäisi tietenkin kehityä räpylöiden alle eräänlaiset imukupit, niiden avulla ne voisivat helposti liikkua jyrkillä kallioilla, sieltä satunnaisten sammal ja jäkäläkasvuton joukosta ituja ravinnokseen nassutellessaan. -Tarkkailijan mielikuvutus näki jo, aikuisen olosuhteiden mukaan kehittyneen, alppisorsan laskeutumassa kotipihan lipputangon nupille. Kuului terävä napsahdus kun sen räpylöiden imukupit nasahtivat kiinni. Siinä se istui komeana lipputangon koristeena, aina välillä kuin verrytellen, mahtavat siipensä suoriksi levittäin. 

      Kahden sorsan siipisulkien suhina, niiden hypätessä lentoon, havahdutti kannon nokassa istuvan mietiskelijän takaisin maan pinnalle! -Pois lensivät "alppisorsat". Taisi olla vain välilaskupaikka tämä lampi. Vastahakoisesti ajatus palasi myöntämään niiden olleen vain tavallisia sinisorsia, jotka pesimispaikkaa etsiessään, olivat vain hetkeksi pysähtyneet nauttimaan lammikon iloista.