Korkealla mastossa seisoo saalingilla mies.

Poskia hyväilee lämmin tuuli, yössä soittaa kaskas.

           Sinisenmustan taivaan, valaisee linnunradan valot.

Torkkuu rannalla kulkuri, valkeina hohtaa rikkaiden talot.

            Hetki on kaunis kuin tehty sadusta.

Ei väliä huolista, -ei enään mailman murheista.

 

             Ei mastoon voi jäädä kuitenkaan kukaan.

On tultava alas, mailman pauhuun mukaan.

             Jo laantuu vilpoisan tuulen lauha henki.

On kuumus kannella -paljon vihaisempi.

             Hyttiin piiloon, pois kuutamon alta karkaan.

Kuu ei kertonut sinusta, vaikka katsoin sitä tarkkaan.