1. He puhuivat eri tavalla,
nuo neidot ja kippari pienen purren.
Eivät ymmärrä murretta. Sä katsot,
vaisusti toisaalle, -surren.
Kättä lähtiöille heilautimme,
puhuimme meren kieltä.
Ääneti onnea toivoimme,
suotuisia tuulen teitä.
2. Ja mitäpä tähän osaisi sanoa,
kun katseen jo pitäisi kertoa:
On sylissä ulapan monta kohtaloa.
Ken aurinkoa, onnea vain odottaa.
Hän monasti aavalla pettyä saa.
3. Näin laine laulaa, aalto auttaa:
-Ilman kannelle taittuvaa tyrskyä,
ei meri voi mitään antaa.
Vailla tuulta ja kovaakin myrskyä,
ei tyvenkään voitolta tuntua saa-.
Auta Luoja kulkijaa huomaamaan,
meren lait, se luonnon taisto;
Opeta reivaamaan ja oikein ohjaamaan,
-purtta kuin elämää suurta, ruorissa vaisto!
Kommentit