1.                Oli katse naisen

        kuin tehty jäistä.

                 loisti sini teräksen,

        ja harmaus silmistä.

                 Hän tutki minua tarkkaillen,

       vain tuon pienen hetken.

                Minä katseen kestin hyisen.

       Tein noihin ajatuksiin  retken.

               Näin silmistään tunteen kylmyyden

       mutt' myöskin kutsun ja valon.

              Lauloi tuuli mun korvissain,

       soi puissa sävel, huurteisen salon.

 2.          Oli naisella jäiset silmät,

      ne muuttuivat myötä tunteen.

               Kai ajatuksetkin niin kylmät,

     uinui lailla talvisen lumpeen. 

 3.           Pian lämpö pois jään,

     kuitenkin sulattaa.

               Jälleen silmänsä nään,

      ne osaakin rakastaa.

               On sini vain vaihtunut,

      kesätaivaan väriksi.

               Ja harmaasilmäinen muuttanut,

      kotipirttiin valoksi.

 4.           Oli naisella jäiset silmät,

      ne muuttuivat myötä tunteen.

               Kai ajatuksetkin niin kylmät,

      uinui lailla talvisen lumpeen.