Arpinaama aikaa tappaa,

                        työnään ajatus kulku.

                                      Syksyn kasvot värin nappaa.

                        -Ajatuksiin tuli sulku.  

 

                                       Näkyi syksyn silmä oksistosta,

                      sumu vaipan läpi.

                                       Irtos lehti vaahterasta,

                       nauraa ruskan väki.

 

                                       Taittuu taival syksy päivän,

                        saapuu illan hetki.

                                       Lyhyeksi valo jäihän,

                         väijyy yön jo hetki.