Aikaisin aamuun herännyt fasaanikukko,

pellon reunassa sukii sulkiaan.

           Kastepisarat heinänkorsissa kimmeltää,

aamun usva helmeilee pisaroitaan.

            Sumu kohoaa kohden puiden latvoja,

on aamun lumottu hetki.

            Alkaa uuden päivän selviytymisen,

rikas taika retki.

 

            Soi säveltään jo laulu rastaan,

puiston puista iloinen.

            Lintu reipas toimelias, ei enää

murheita muista eilisen.

            Tuo uusi päivä uudet ilot ja murheet,

kertoo laulu uudesta aamusta.

           -Tänään kukkii jo uudet silmut

puiston puista.

          --Jos niinkuin linnut, me ihmiset,

elää voisimme!

            Murhe muistot, pois mielestämme,

joka päivä unohtaisimme!--