Meri -Meeri meren neito, 

      tuli uiden aaltoin teitä.

                 Saapui auterees' aamun koitto,

      puhui laine meren kieltä.

          Vaan neito ymmärsi murteen oudon.

      Heti hetket tiesi kalan noudon.

                 Tovin katsoi tarkasti pilven rajaa.

      Sitten sanoi:" Pois tuuli nuo pilvet ajaa,

                  ei sada tuo taivaan tumma vahti!

     Tääl' vallitsee nyt aavan ja Ahdin mahti!"

                  Viittoi viima neitoa mukaan,

     anoi aallot uimaan Ahdin vesiin.

         Sanoivat:" Ei sua maalla muista kukaan.

    Älä luota aurinko kesiin!"

         Vaan oli löytynyt Meri-Meerille maista,

    ystäväksi harmaja taatto.

         Ui nyt Ahti ankea pois, ei silmä loista.

    Kuohuu puhemiesten, aaltojen saatto.

        Näin kostoksi saatujen rukkasten,

   hän lähetti tuiman myrskyn.

     -Vaan Meri-Meeri ja taatto, tuoksus kukkasten.

   Turvassa pirtissä lyödessä tyrskyn!-