Lumiset penkat jäistä rekeä
      sinne suuntan oikeaan vie.
              Retki kylmässä talven väkeä,
       -kodin lämpöön ohjaa tie.
 
              Jäinen maa alla jalasten,
        on toivo ja tuska lastinaan.
              Kohti keväistä lämpöä liukuen,
       -joko reki karahtais' sulaan.
 
               Oi miksi kylmyys ja jää,
       tätä miehen rintaa soimaa? 
               Kevääseen vois päättyä jo tää,
       anna uutta uskoa voimaa!