Kaatui nevalle hihhuli setä,
      siitä maukaan marjan sai suuhun.
                 Ei pehmeä rahkasammal petä,
      jos käydessä luottaa pitkospuuhun. 
 
                 Makea marja on lakka.
      Oli varustautunut poimija saappain.
                 Erävaatteet oli ja marjavakka.
       On himoittu marja suomuurain. 
 
                  On niin kauniiksi kypsynyt hilla,
       sitä himoitsee turistit ja lapin kansa.
                   Siks' kiertää nämä etsijät korpisoilla,
        vaan monelle on suonsilmä ansa.
 
                    Vaikka uskossa on etsijä lestadiolainen,
        ja hartaasti täällä elääkin.
                    Maistuu silti herkku tämä korpimaiden,
         kaikki marjoja ahkerasti kerääkin.
 
                     Oli eksynyt suolleen myös poimija tummaihoinen,
         vaan väärä oli suon laatu ja merkki.
                     Ei löytänyt keltaista marjaa mies iloinen,
         mutta mustikoita löysi, paljon keräsi poimintavärkki. 
 
                      Mutta eipä kestänyt mustikan pinta
         kun niitä poiminta koneella kiivaasti haroi.
                      Oli ahneen maksettava kova hinta.
         Mustikat roskineen meni muussiksi vaikka varoi!   
 
                      Marja-aseman mies katsoi pitkään ja sanoi:
          Ei tuollaista muusia voi mihinkään myydä!
                      Ei auttanut vaikka turisti kovasti anoi!
           Sai ahne itse karvaan hillonsa syödä!