Souteli suruisaan soutaja hiljaa,
         miettien syntyjä syviä.
                Vene keinutti muistojen kirjaa,
          -kaipaillen ilon jyviä.
 
                 Sateinen huomen harmaalle näytti,
          mieli surumarssia soi aivan.
                 Voimansa kaikki soutaja käytti,
          -vielä väisti kohtalon laivan.
 
                 Mutt' tiesi jo soutaja määränpään,
          piirrety oli elämän merikortti.
                 Vielä kerran varmasti merelle jään,
          -siellä aukee mun kohtaloin portti.
                  
                 Vielä soudan määrääni kohden,
          annan airojen reippaasti nousta.
                  Tänäänkin pois saaresta lähden, 
          -jännittäin kiristän kohtalon jousta.