1678549.jpg

  1.           Kun ulos katson yli aamiaispöydän,

    nään ensin vain heräävät puistot.

                Katseelle kohteen niityn reunasta löydän,

    siell' ryhditön joukko on seuranaan muistot.

  2.           Mihin käyvät nuo miehet suruista tehdyt,

    sitä tiedä ei meistä kukaan.

                Vain sivusta seuraan, kun kun käännyt

    kohtalon lehdyt.

                  Noiden joukkoon ei tahdota mukaan.

  3.             Yli ruohokentän he oikaisevat tuosta,

    aatokset ajoissa onnen kiertää.

                   Pois kauneuden antavat silmistään juosta,

    kengät laihoja jalkoja hiertää.

  4.              Mihin käyvät nuo miehet suruista tehdyt,

    sitä tiedä ei meistä kukaan.

                   Vain sivusta seuraan, kun käännyt

    kohtalon lehdyt.

                    Noiden joukkoon ei tahdota mukaan.

  5.               Yhä aikoja menneitä aatokset uomaa,

    ruoholla kuin koneet miehet astelee.

                    Oli ennen pöydissään ruokaa ja juomaa.

    nyt muistot kyynelin poskia kastelee.

  6.              Mihin käyvät nuo miehet suruista tehdyt,

    sitä tiedä ei meistä kukaan.

                   Vain sivusta seuraan kun käännyt

    kohtalon lehdyt.

                   Noiden joukkoon ei tahdota mukaan.