Sumua ja merisavua merellä
          ja maalla usvaa.
                Merimies seisoo tähyistäin siivellä,
          pelko kohtalosta kasvaa.
 
                 Teitä aina täällä kaipailen, 
          oi armas ja kotimaa.
                  Rakkaista aina myös haaveilen,
           kun päivä iltaan saa.  
 
                  Tietääkö kippari laivan paikan,
           vai ohjaako kohtalo meitä?
                  Laivapoika keittää meille tsaikan,
           eikä pelkoaan meiltä peitä.
 
                  Teitä aina täällä kaipailen,
           oi armas ja kotimaa.
                  Rakkaista aina myös haaveilen,
           kun päivä iltaan saa.
 
                   Nyt seilataan kohden kaukomaita,
           on mielessä suuren seikkailun odotus.
                   Valkeana hohtaa laivan laita,
             on aaltojen rytmi miehelle lohdudus.
 
                     Teitä aina täällä kaipailen,
             oi armas ja kotimaa.
                     Rakkaista aina myös haaveilen,
             kun päivä iltaan saa.