Kohta on kesäkuu!! Vene voidaan pian laskea veteen. Ajatukset karkavat väkisin jo uusien purjehdusmatkojen pariin. Siksi kait tuo seuraava runokin on jotenkin seikkailuhenkisen agressiivisesti suuntautunut historiallisiin purjehdusmatkoihin pohjolan vesillä!
MERTEN MIES.
1. Isona nousee mies pohjoisten merten,
pois laivastaan astuu.
Horjahtaa , huojuu askel hetken,
tuo keinuvain kantten tuttu.
Maalla, outo on käyntinsä vaan,
aivan eri juttu.
Taas joutuu, vaik' ei tahtoiskaan,
jättämään hetkeksi laivan.....
Jo tasoittuu käynti, jälleen vakaan,
maa tapaa jalan.
2. Vaimo rohkea reipas, miestä palvoo.
Päivät paimentaa lapsiaan, yöt valvoo.....
Hyvästein' hetkellä viikinki esikoispoikansa
kohden aurinkoa nostaa:
-Uudet on urhot kasvamassa, jos vanhat
katuu, kun vihollinen kostaa.-
3. Nyt kutsuvat totiset toimet
urhoja jo laivaan.
Pois purjehtivat ulapoille miehet,
katsellen merkkejä taivaan.
Tuulet vievät maasta maahan, siirtyvät
retket vainoin ja koston.
Viha nousee!--Joka kerta kun iskevät
veriset miekat, kuuluu kumu taiston.
Hetkeksi unohtuu kauniit muistot
kotoisten rakkaiden rantain.
Taiston huuma vain valtaa tunnot,
hurmeessa kalpaa kantain.
3. Kun taisto viimein taantuu, lasketaan
saalis ja tappiot joukkoin.
Käy aatos kotiin, kaivataan suojaan.
Satamaan, liki rantapuistoin.
Kuin yksissä tuumin otetaan
suunta pohjoinen.
Taakse jätetään kylmä hyinen,
ranta sohjoinen.
Näin päättävät miehet nuo harmaapartaiset,
hartaina jo aivan.
Horisonttihin katsovat silmät,... kasvot uurteiset.
-Kaikk' maksoiko vaivan?-
Kommentit