Merimiesten keskuudessa on kautta aikojen liikkunut juttuja, joiden todenperäisyydestä ei ole tarkkaa tietoa. Osa jutuista saattaa olla jonkun koiranleuan keksimiä. Toisissa tarinoissa on kuitenkin vinha perä. Aloitan tässä nyt kertomuksilla, joilla luulisin olevan totuudenmukaiset juuret.
1000- luvulla laivaa veistettäessä, otettiin tapahtuman yhteydessä aina ensimmäiset lastut tarkasti talteen. Laivan valmistuttua kärvennettiin lastut kiukaalla ja siroteltiin ympäri laivaa. Näin uskottiin laivan saavan sielun. Mitä nopeammin lastut kiidätettiin ympäri laivaa, sen nopeampi aluksesta tuli. Myöhemmältä ajalta on peräisin huhu, jonka mukaan kaljaasin emäpuu pyrittiin aina varastamaan laivanrakennuksen alkajaisiksi. Tämä vaikutti myös suotuisasti valmistuvan aluksen nopeuteen. Mitä nopeammin tuo pöllitty emäpuu ajettiin rakennuspaikalle, sitä nopeampi laivasta tuli.-Tämä on kuulema Virolaista perimätietoa.- Myös kulloisenkin ajan kolikko, pyrittiin laittamaan isomaston kenkään, onnea tuomaan.
Entisaikojen purjeen tuli aina olla punainen tai hylkeennahkainen. Näkyyhän niitä punaisia purjeita vielä nykyisinkin, mutta tuskin niillä on enää mitään tekemistä taikauskon kanssa.
Laivat jotka olivat tulleet jostain syystä matkansa päässä purjehduskelvottomiksi, tuhottiin polttamalla. Tämä tehtiin ajankohtana jolloin auringon kehrä oli korkeimmillaan.
Nopeudesta ja ilmoista on aina ollut kiini kauppalaivan menestyminen mailmalla. V. 1863 painetun merimiessanakirjan mukaan silloin oli käytössä eräänlainen "ilmojen ennustus ase". Elohopean tilalla pidettiin siinä värkisssä öljyä. Öljypinnan laskeminen "aseessa" tarkoitti tulevaksi pahaa ilmaa. Öljyn nouseminen tietysti taas ilmojen paranemista. Samainen sanakirja toteaa myös ettei kyseistä "kalua" enää kuljeteta merellä. Tuo sama sanakirja kertoo vielä muunmuassa mitä tarkoittaa kun "soutaja onkii rapuja". Niin sanotaan jos soutajan airo luiskahtaa tehottomasti veden läpi!
Kommentit