Jos sinulla on vaeltajan sielu
           et voi mihinkään pysähtyä.
                 Sinua aina vetää mailman nielu,
            mietit, - tuliko kaikki jo nähtyä.
 
                 Juuri kun pysähdyt kotia rakentamaan,
            iskee vietti kulkurin.   
                 Et pystykkään iloisena ahertamaan,
            karkaat mailmalle taaskin .
 
                  Yli vuorten kuljet paikkaan toiseen,
            luulet vihdoin perillä olevasi nyt.
                  Rakastut kenties tummaan naiseen,
            joka sinut on oikein ymmärtänyt.
 
                   Tukahduta viimeinkin kulkurin viettisi,
            ethän vanhana kuitenkaan jaksa.
                   Väsynyt on jo käyntisi,
            ei kukaan matkojas' maksa!