Onko onnella kullattu katu kulkurin ,

   hän ulkona eläähän aina?

                                         On multa mustaa kultaa puutarhurin,

hänelle elämä on Herran laina.

                                         Vesi nektari oiva on laivurin,

ei maalliset huolet merellä paina.

 

                                        

                                        Purje kun täyttyy taas tuulella,

soi onnesta sielun kielet.

                                         Tarhuri kun purren näkee aavalla,

siitä saa myös rauhaisan mielen.

                                         Kulkurin silmää uni painaa,

on lämmin aurinko ranta.

 

                                         -Jos eletyt seikkailut mieltä painaa,

on väsymys usein sen hinta.

                                         Elämä onhan vain kaunista lainaa,

-taas paisuu onnesta väsynyt rinta.

                                         Elää sai myös kaunista onnen aikaa,

-nyt tyyni on merensä pinta.