Tumma tupa, puiden varjossa,
lähimetsään piiloutuu tuolla.
Ei ketään näy pihassa.
On isäntä töissä korven nevasuolla.
Kuinka ihmeessä siis paikalle,
osasi käydä; -vieras mies?
Hetken malttoi vain astella kuistilla,
heti avaimen paikan ties.
Avain kiertyy, -ovi auki, tutusti narahtaa.
Astuu mies hämärään tupaan.
Karhea kurkku aidosta tunteesta karahtaa.
Mieli muistoihin karkaa mukaan.
Päällä piirongin, kuva äidin,
-varhain pois nukkuneen.
Kasvot kivettyvät kyyneleitä pidättäin,
luulinhan tunteiden -jo hukkuneen.
Muistonsa kieltänyt,- poika pienen tuvan,
antaa viimein surulle luvan.....
Itku äänetön, -kouraise syvästi alta rinnan.
" Lepää äiti rauhassa alla mullan".
Sinua minä aina muistan, mielessäni kuvaasi kannan.
Muistan aina luonteesi aidon "kullan"......
--Tuli taatto töistä kahvilta tuoksuvaan tupaan.
Mä luonasi nyt aina, -pysyä lupaan!-
Kommentit