Vaikka vielä hetken epäröi sydän,
          niin vie vietti metsämiestä.
                Tuoksuu aserasva, kiehtoo varjot metsän,
          -ne kaukana on arjen tiestä.
 
                Korven kätköissä seikkailu odottaa.
          Metsän äänet pois huolet hävittää.
                Aseen perä selkään lonkuttaa.
           Rohkeaa erämiestä vain riista kiihdyttää.
 
                 Metsän polulla astuu karhu vastaan,
            molemmat epäröiden hetkeksi seisahtaa.
                 Mies heti tietää puutteet aseestaan:
             "Ei haulikolla voi karhua kaataa"! 
 
                 Karhu on onneksi kylläinen tänään,
              pois kohden metsää kääntyy.
                  Ei maistu sille eines enään.
              Metsämiehen suu hymyyn vääntyy!