Nyt päivä harmaa tappaa ilon,

      Lumen pyry sumentaa auringon kilon.

              Taas päivä loppuu liian varhain,
     On poissa kevään riemu parhain.
 
              Jospa joskus löytäisi aatteen kultajyvän
    keskeltä tunteen harmaan, mustan syvän.
              Jos löytäis vaikka laulun aiheen,
    saisi päätökseen talvisen synkän vaiheen.
 
             Sitä laulua iloista laulettais' silloin.
    Riemuisaa säveltä, -kielin soitettais' kirkkain.
              Silloin kevättä elellä kelpais' jälleen,
    kauneuden taas ilo keräis' ympärilleen.
 
               Siis soliskaa jo kevät kosket,
     Syttyköön pian taas kevään kasket.
               Pellot taas käyköön viljaa itämään.
     Herätköön luonto jo uuteen elämään!