Kevään henki kera auringon kurkisti
          tuolta takaa tiheän lähimetsän.
                Hetken katsellen se sieltä tarkisti,
          joko Suomi saisi kevät kesän.
    
                Pois kääntyi vielä henki syvään
           huokaisten, auringon peittäessä pilven.
                Meni piiloon sinne syvälle metsään,
          siellä oli viettänyt koko talven.
 
                Vaan huomasi jo katselija
           myönteisen hymyn hengen huulilla.
                Henki on ilmojen taitelija,
           metsää laulattaa näillä tuulilla:
 
                - Pian tulee taas kevät uusi. -
           Sen lupasi kevään henki.
                - Ensin riisuu valkean takin kuusi
           sitten soittaa puro, - kevään renki. -