Kutsuu jo meri keväinen,  kansaa meren.

    Vene vallaton vartooko, liplattaako laine leikkien?

               On kylmä vielä aallon sydän, mutta kaunis,

    on sinisen vihreä meri, -sun aavas.

 

               Kutsuu jo kultaiset rakkaat rannat.

    Veneetön meren mies, sinä huolta syömessäs kannat!

                Missä on valkea purtesi nyt, kuka sillä seilaa?

    Kuka tyynen ankkurilahden pinnasta, illalla kuvaansa peilaa?

               

                Vieläkö löytyy se vene, yhtä rakas kuin silloin,

    kun purjehdit nuoruuden kauniissa kesässä illoin?

                -Jos löytyy se voittoisa kaunis alus vielä,

    mä silloin,  -en kutsua meren kiellä!