Yläkuva: Meeri Pohjankukka.

                                                            

                                                 1.               Miksi kumarrat aivan,

                                              oi purteni, aalloille meren.

                                                                 Mikss' nyökkäät vain

                                               nöyrästi, laineille aavan?

                                        2.                    Toki toisinaan keulasi ylpeesti

                                              ylös nostat.

                                                               Ja aaltoin heitot, ylväästi

                                                vaahdoten kostat.

                                                                Myös vauhdilla, pois sateiden,

                                              karkaat tieltä.

                                                               Silloin kun puhaltaa pohjoinen,

                                               myrskyten sieltä.

                                       3.                     Vaan taas kumarrat,

                                              auringolle aamun.

                                                                Pian päiville naurat,

                                              vuosilla vartut.

                                                                Jo kuulle kumarrat,

                                               ja yölle haamun.

                                                                 Näät äkkiä rannat,

                                                pian laituriin tartut.

                                        4.                     Kumpa sen tietäisi,

                                               koska on aika nöyrä olla?

                                                                -Jospa vain osattaisi,

                                                tehdä miellä rohkealla,

                                                                ylpeyden taika!...

                                         5.                    Mä mereltä kysyn:

                                              Koska valmis kaikk' aavat

                                                                kohtaamaan oisin?

                                             Ulos mailmalle suruitt'

                                                                seilata voisin?

                                       6.    Vanha meri vastaa:

                                                                 Et koskaan, et koskaan!

                                                On aina pystyssä

                                                               kohtalon sormi!

                                                  Ja ainut lohtus' on pimeässä, -

                                                                majakan valotorni.

                                                                -Tiedä se, ettei ykskään kippar' ilman

                                                   Luojan kättä.

                                                                 voi ylittää täällä koskaan,

                                                    pientäkään vettä.

                                       7.                     Tämän jos aina muistat,

                                                    ja ylpeyden mielestät poistat.-

                                                                Voi venheesi huoletta kulkea,

                                                    määränsä päähän.....

                                                              - Kun Luoja viimein päättää

                                                    kohtalon kouran sulkea.

                                                                 Tiedät, -oliko osasi jättää

                                                    päivä, -myrskysäähän !