On noussut täysikuu metsän ylle
         yöllistä keltaista valoaan loistamaan.
            Yön yksinäinen kulkija laulaa sille,
          -kultaista tietä lähden kulkemaan. 
 
            Oi jospa aina kirkkaana loistaisi 
         kuu keltainen metsän yllä.
            Niin mielellään yölläkin taivaltaisi
         tätä polkuaan koditon, -kyllä.
 
             -Pimeässä olisi niin vaikeaa,
         vaeltaa unettoman yöllistä metsää.
             Mahdoton olisi löytää tietä oikeaa,
         kun varjot kulkua estää.-
 
             Tänä yönä loistaa kuu
         ja rinnan onni täyttää.
             Laulun sanoja toistaa suu,
         tie metsäinen kultaiselta näyttää.
 
             Kultainen kuu vielä sillan tekee
         ylle järven suuren selän.
             Kulkija kaiken kauneuden näkee,
         lisää lauluunsa, - minä elän!