Kirkkain värein leiskuu revontuli,
       taas kerran taivasta värittäen.
              Sydän jäinenkin hehkussaan suli,
       taikaa lapin loitsun toistaen.
 
               Hangen timantit hehkuen kiiltää,
       kaunis on tunturin jäinen pinta,
               Sielu suuresta onnesta kiittää,
       yötä valaisee linnunradan panta.
 
                Porotokkaa johtaa kellokkaan kello,
        iloista lapin rytmiään toistaen.
                Soi säveltään tunturituulen sello,
        murheet kaikki mielistä poistaen.
 
                Tätä kaikkea ihailen tovin,
        kunnes etelään jälleen kaipaan.
                Sinne paremmin kuitenkin sovin,
        -soittaa aisakello taas rekilauluaan.