Tässä taas tuntemattoman kirjailijan hupijuttu murteelisesti kerrottuna: 

 

Käkikello

Vaimo kertos tuttavalles:

Eile ehtol munt oli kutsuttu viättämä muijaporukas iltta. Mää lupasi
miähell, et mää tulen kotti enne pualtyät. "Mää luppa".
No, tunnik kulusiva ja siiterii meni alas vissi vähä liijanki hyvi.
Kolmelt aamuyäst mää lährin kottim päite kännis ko käki. Juur ku mää
pääsi ovest sisäl, nii etese käkikello kukkus kolm kertta.
Mää tajusi samal hetkel, et ukko varmast heräs ja ku mää ole nerokas
naine, nii mää keksisi kukku yhreksän kertta lissä.
-Mää oli oikke ylppiä itestän, ku mää keksisi nii nerokka ajatukse ja
viäl ol tukka iha täyn. Ajattelin, et ei ukko huamannu yhtikäs mittä.
- Seuraaval aamul mun ukko kysys et mihi aikka mää tulin kotti ja mää
kertosi, et kahrelttoist, eikä ukko ollu ollenka epäluulose olone. Voi
noit miähi!

 

Mies kertos tuttavalles seurava päivä: -Tiäräksä, misä myyrä käkikelloi?
Ko mee tarvittais uus.
-Viime yä see kukkus ens kolm kertta. Sej jälkke se sanos et "Voi Vittu"
ja sit kukkus neljä kertta lissä.
Sit see selvittel kurkkutas ja kukkus sej jälkke viäl kolm kertta lissä,
kikatti ja lopuks piaras