Nyt talvella kun ei pääse purjehtimaan, on mukava muistella kesällä iltanuotiolla kerrottuja tarinoita.

                                              YSTÄVÄLLINEN ERAKKO.

                      Kertomuksen Tomppa niminen päähenkilö on auringon ruskeaksi paahtama veijari, jolle maistuu hyvin alkon tuotteet. Tomppa tykkäsi seilailla omistamallaan isolla meriläisellä Länsiaukon lähellä olevia saaria koluten.

                        Tälläkertaa Tomppa oli kiinnittänyt veneensä Maisaaren pitkään laituriin, rauhallisemmalle puolen saarta. Mukaan oli päässyt myös eräs Turo niminen naapurin mies. Isoon meriläisen oli lastattu kahden viikon muona ja viina broviantti.

                         Ensimmäinen viikko sujui pääasiassa nuotiopaikalla ryypäten ja aamuisin oluella krapulaa parannellen. Miesten silmiin oli jo ehtinyt nousta tuollainen aran pelokas, erakkomainen katsanto, jonka usein näkee paljon ryypänneiden silmissä.

                         Toisen viikon alussa oli kuitenkin jo ehditty vähän kalastellakin. Eräänä aamuna Tomppa päätti, ensin rapulan paranneltuaan, mennä keräämään metsästä polttopuita.  Mukaansa hän otti kirveen puiden pienimistä varten. Polku mutkitteli metsässä, Tomppa eteni keräten tuulen puista alas puistelemia oksia. Hän pilkkoi ne,  kasaten polun viereen tasaisin välein, pieniä polttopuu kasoja.

                         Polku mutkitteli lähemmäs rantaa. Tomppa otti mukaansa varaamastaan taskumatista pienet neuvoa-antavat. Hän  näki puiden välistä meriläisen, joka oli rantautumis aikeissa. Viinan lämmittävän voiman ansiosta hän sai eräänlaisen auttamis kohtauksen, tiivisti askeleitaan ja ehti rantaan vastaan ottamaan saapuvia. Mielestään ystävällisesti hän viittoili kirvellään, sopivaa kohtaa veneen kiinnitykselle. Paatin keulassa seisoi mies köysi valmiina kädessään. Hän loi pitkän arvioivan katseen rannalla seisovaan, kirves kädessä heiluvaan, pitkätukkaiseen ahavoituneeseen mieheen. Tomppa möykkäsi viinan ja oluen polttamalla bassollaan: " Ota tähän kohtaan kiinne, mää autan sua!" samalla kirves taas heilahti sopivaa paikkaa esitellen. Mies veneen keulassa sai arviointinsa valmiiksi,  pudotti köyden kädestään kannelle, ja syöksyi ajohyttiin. Mies tyrkkäsi ruorissa olleen vaimonsa pois ruorin takaa, tarttuen itse ohjaimiin. Pakki nytkähti päälle ja vauhdilla vene otti etäisyyttä rantaan. Tomppa heilui rannalla kirveineen osoitellen mielestään vielä parempa paikkaa rantautumiselle: "Täsä on viell paree paikka, ota tähä!"  Hän huusi suu suurella, sadakseen äänensä kuulumaan yli moottorin pauhun. Ilmeisesti veneen omistaja ymmärsi kirveen heiluttelun ja karjahtelun jotenkin väärin. Vene karkasi jo kovalla vauhdilla pitkin sunttia poispäin. Tomppa mutisi rannalla itsekseen: "Mikäs niille nyt tuli, mihis ne nyt meinaa?"

                         Myöhemmin, puusaaliinsa nuotiopaikalle kannettuaan, Tomppa kertoi kokemustaan ihmettelevään sävyyn Terolle. Tämä katseli Tompan ulkomuotoa, kuvitellen vielä kirveen toisen käteen. Hetken katseltuaan Tero purskahti nauruun ja sanoi: "En minäkään olisi sinulle köyttä heittänyt, jos olisit ollut minulle tuntematon!"