kuva: Meeri Pohjankukka. 

               Melon nuoruudessani tyynellä järvellä savolaismallisella soutuveneellä.

                Veneen keula halkoo vettä vaivattomasti, hallitsen menoani pienillä melan liikkeillä.

               -Oikaisen tuosta saarten välistä kohden tuttua lummelahtea.-

                Monasti olen tästä mennyt, mutta aina yllätyn kauneutta joka minut kohtaa.

                Valkeat lumpeen kukat ja vihreät pyöreät lehdet, peittävät järveä niin kauas kuin silmä kantaa.

                Ojennan käteni veneen partaan yli, poimiakseni yhden kukan, mutta jätän aikeeni.

               Miksi ottaisin? Siinähän ne ovat, ihan minua varten. Saan ihailla niitä kyllikseni. 

                Tuolla lumpeiden keskellä on pieni kukista vapaa vesi, sinne aijon ankkuroida veneeni. 

                Pääsen helposti paikalle ja heilautan riipan veneen reunan yli matalaan veteen.

               - Onki vielä veteen ja olen jälleen kerran mielipuuhassani.- Aurinko paistaa kirkkaalta siniseltä taivaalta. Elämä hymyilee. Nyt juuri ei kala syö, mutta tiedän että syönnin alkaessa, saan lyhyessä ajassa paljon saalista.

               Tällä kertaa on lummelahti varannut minulle mieluisan yllätyksen. Ongen korkki alkaa kohoilla ja kaatuilla kyljelleen. Jäseni sähköistyvät, lahna nykii tuolla sille ominaisella, erikoisella korkkia kohottavalla tyylillä. -Korkki lähtee sivuliikkeeseen saaden aikaan pieniä miniatyyri laineita. Pitää malttaa vielä tovi. --Viiimein korkki sukeltaa pinnan alle. Nyt vastaan lahnan vetoon varovasti vapaa kohottain. Vapa taipuu kaarelle. -Painaa ainakin kilon, ajattelen kuumeisesti, ja kiristän siimaa tasaisesti.   Samalla varon tekemästä äkkiliikkeitä. Lahnan suu on herkkä rikkoutumaan, siksi varovaisuus. En anna kalan kuitenkaan saada siimaan löysää, silloin se saattaisi rimpuilla itsensä koukusta irti! -Nyt lahnan voimat alkavat loppua, se antaa vetää itsensä pintaan. Uitan sitä kohden venettä, niin että sen suu on vedestä hieman koholla. Kala tulee lauttana veneen viereen. Saan sitä kitusista kiini toisella kädellä, ja toisella pidän vapaa koholla, siimaa tiukentain. Nostan lahnan veneeseen. Ehdin vielä ottaa koukunkin irti sen leuoista, ennenkuin se potkaise ensimmäisen kerran, tässä sille oudossa elementissä.  -Ihailen kalaa veneen pohjalla. Se on yli kiloinen, kyljistään vatsan molemmilta puolin keltainen, rasvainen puska lahna. Onnittelen itseäni ottaen mehupullosta pitkät virkistävät ryypyt. ----Siinäpä kunnon saalis taas kerran!!!!

               Maltan onkia vielä tovin, mutta sitten on lähdettävä lahnan savustukseen!                       Loppu.