Pakkaspäivän pakana taas kylmänä alkoi,

              kimmelsi kirkaana uuden lumen pinta.

              Talven lintu korkean sävelen lauloi,
          
               -oli nälkä kaiken kauneuden hinta. 
 
                 Torpan vanha muori tiesi tunteen,
           jalolle askareelle tarpeet haki aitasta.
                Sitoi tiukasti tähkäisen viljalyhteen,
           soitti lintu kiitossäveltä kaunista. 
 
                Monta päivää nälältä pelasti lyhde.
           Kiitti lintu aina kauniilla laulullaan.
               -Kun loppui lyhteen eineskohde,
           lintu koputti ikkunaruutuun nokallaan.
 
                Oli muori nukahtanut keinuunsa,
            takasta karannut kekäle kyti lattialta. 
                Lintu takoi ruutuun ruokatoiveensa,
            muori heräsi pelastuen kuolemalta.  
 
                
                Muorin mielessä oli kiitollinen ajatus,
              elämäni palkaksi sidon tähkät yhteen. 
                -Toisen nälkä oli toisen pelastus.
              Sai lintu, uuden suuren lyhteen.