Syvälle vihreään pimeyteen tuijottaa kalastajan silmät.
On kalan saalis mielessään, sekä vanhan hylyn aarteet.
Käsi tutusti pyydystä kokee, vaan ajatus seuloo vedet syvät.
Kuva merirosvo laivan mieleen nousee, sen musta lippu ja kyljen kaarteet.
Siellä se lepää alla veden paineen, aarrelaiva vanha.
Ui hai yli maston kaatuneen, näkit ovat kiinnittyneet kylkiin laivan.
Sen sisällä vartioi julma murena, kalan katsanto on "inha".
Ruumaan on kerätty suuri aarre, kultaa ja koruja rosvot saihan.
Kapteeni heilutti mustaa koukkuaan rytmissä merimies laulun.
-Hoo hii oo hoi, aarteen me kätkemme hautaan, sen yksinäisen autio saaren.
Niin me teemme, niin me teemme, päästi miehistö kolkon naurun.
-Syvän haudan kaivamme ja sen päälle kaadamme kivi paaden.
Vaan ei käynytkään toteen ajatus jalo aarteen kätkijäin.
Sai miesten ahneus aikaan toraa, ja laivalleen julman kapinan.
Minä silmissä julmien miesten, vain vihaa näin.
Vanha puosu kertoo tarinan, koittaen peittää äänensä vapinan.
Kaikki ryntäsi kipparin hyttiä kohden, rosvot raivoisaan huusi:
-Meille kuuluu isompi osuus aarteen, -mitä kippari eilen lupas!
Kun kapteeni koukulla huitaisi, taas kuoli mies raivokas uusi.
Hoo hii oo hoi! -Nyt sinun osasi on puupalttoo, se on viimeinen tupas.
Taisto aikansa kuumana riehui, kuoli miehiä siinä monta.
Heilui miekka ja moni pistooli ampui, kunnes syttyi palamaan alus.
Ei auttanut vaikka sammuttaa he koitti, mahdotonta!
Laiva paloi alla rosvolauman, sen sytytti, erään konnan varomaton tulus.
- Nyt piti sammuttaa laiva keinolla millä tahansa.
Rosvot äkkiä vettä sadakseen aukaisi pohjan venttiilin.
Saatiin vettä, -jopa liikaa tuli, -huomattiin meren pohjassa.
Sinne hukkuivat ahneet rosvot, viereen aarteen ja kultatilin. -
Säpsähtäin mies mietteistään herää, kun kala iskee koukkuun.
Siimasta nykien hän kalan ylös vetää, -piru vie se murena on julma!
Jäi vartija aarrelaivan, ovelan poosun pyydykseen, -loukkuun.
Nyt jäi vartioimatta,- tuo rosvolaivan, -rikkaan kätkön kulma.
Kommentit