Sinä sumusta syntynyt laineen luotsi.

Elätkö aina vain seikkailun vuoksi?

                Sinun veresi myrskyä kaipaako aina?

Eikö tuulet sun sydämes rauhaa paina!

 

               Vesi vaahtona kuohuu ja laine lyö.

On pidossa ruorin, taas täysi työ.

                Jälkeen myrskyn, kun sateenkaaren näät.

Uutta myrskyä jälleen, kai kaipaamaan jäät.

               

                Sinä sumusta syntynyt laineen luotsi.

Jälkeen luoteen, -tulee taas vuoksi.

                Eihän merenkään aina myrskytä sovi.

Anna lainees jo levätä tovi.