Hiljainen huokaus kuuluu alta hangen.
          Kuihtuneiden kukkien maassa lumen,
                 kukat nukkuu sikeästi talven.
          Vasta lämpö herättää kevään hengen.
 
                 Uinuu vielä untaan merkki kevään.
           Kukkani nukkuu lumen alla,
                  talvi on sulkenut silmänsä illalla.
            Vielä kylmänä hohtaa tähdet tänään! 
 
                  Kylmän viulu nurkissa soi.
             Ulvovat tuulet kuin sudet,
                  lumi maisemat luo uudet.
              Ei mikään samana säilyä voi!
 
                  Toivo uudesta lämmöstä elää,
              kukkain loistosta keväällä jälleen.
                  Kaiken kylmän ja roudan jälkeen.
              Silloin maa taas uudestaan herää!