1.           Rikkaat ystävät kysyivät minulta:

    "Mitä perinnöksi sait?"

                 Hetken mietin ja sitten vastasin:

    "No äidiltäni, tämän hymykuopan,

                 iloisen luonteen sain.

    Urhean luonteen isältäni, sekä rohkeuden,

                 perin myös oikeuden lain."

    Kaikki katsoivat minua hetkisen, miettien

                 omia osiaan.

    Vaan kukaan heistä ei pilkannut, arvoja

                 noiden kertomain.

     He taipuivat ylle juomain, kuin tutkien

                lasin pohjaa ....

     Mikä täällä, minä mietin, kulkua ihmisten

               oikeaan ohjaa?

    Se onko perimä niiden, pois menneiden

               vain vanhempain?

    Vaiko kohtalon kulku, ja kauneus sydänten

               näiden kulkiain?

    2.        Viimein yksi, hiljaa aikansa miettinyt,

    rohkaistui kysymään:

                "Kuinkas on sinun janosi laita nyt,

    perinnöksikö juomaan aloit ryhtymään?"

                 Oli minun vuoroni hetkinen, tutkia lasin

    huuruista pohjaa.

    Helppo olisi, vain vanhempain syyksi, myöskin

    viat johtaa.

                 Vaan itse lasia nostan, tänä yönäkin

    humala minut kohtaa.

                 Näin ystävilleni kerroin totisena hetken.

    Vaan sitten taas voimalla juomain.

                 Me kaikki teimme seikkailuretken,

    sinne unhon maahan, kera juoppoin kuomain.