Muistellaan vähän kesän tapahtumia talven piristykseksi:

                     Urheilijat juoksivat urakkaansa kuumana kesäpäivänä. Oltiin jo taivallettu suurin osa maratoonimatkan läkähdyttävästä pituudesta. Johdossa oli kolmen miehen ryhmä, joka oli repäissyt jo melkoisen kaulan jälkijoukkoon. Rata kiersi puiston, jonka reunalla oli juomien jakelupiste. Huollitsijat seisoivat rivissä ja ojentelivat juoksijoille juomia, aina kun nämä kätensä ojensivat. Helle vaati verojaan ja pisti hamuilemaan juomaa ahneesti. Ensimmäisenä juokseva ei saanut kunnon otetta juomamukista. Seurauksena oli juoman putoaminen kadulle. ...Vähän matkan päässä, puiston reunassa, istuskeli joukko laitapuolen kulkijoita. Ukkelit olivat sekoittaneet epämääräiset juomansa tavallisiin virvoitusjuoma pulloihin. Nyt kun he näkivät juoksijoiden tulevan nousi pulituuri remmi pystyyn ja alkoi hurraten, pulloillaan ikäänkuin skoolaus liiketä tehden, kannustamaan urheilijoita. Ensimmäisenä tuleva, äsken juomansa menettänyt juoksija, oli kovasti janoinen. Hän luulikin että kysymyksessä oli jonkin sortin varmistus juomapaikka. Juoksija sieppasi eräältä ukolta pullon kädestä siemaisten siitä pitkät ryypyt. Hän oletti kysymyksessä olevan tavallisen virvoitusjuoman! Pulloon jääneen lopun nesteen hän kaatoi  ulkoiseksi jäähdytykseksi päähänsä....Puliveivari jonka pullo oli noin katalasti pöllitty, ryntäsi juoksijan perään. Tarkoitus oli ilmeisesti riistää tuo autuaaksi tekevä sotku takaisin. Ukko kuitenkin tuiskahti heti alkumetreillä nenälleen tantereeseen, jääden siihen rönöttämään karmeasti kiroillen: - -P-leen urheiluhullu , vei meikäläisen plöröt!!!"  

                   Juoksija jatkoi matkaansa huomaatta miehen peräänjuoksu yritystä. Sen sijaan hän melko    pian huomasi, ettei kysymyksessä ollut mikään tavallinen urheilujuoma. Ensin juoma meinasi väkisin ängetä ylös, mutta urhoolisesti mies ponnisteli, pitäen litkun sisällään. Kului hetki ja sitten juoma alkoi kolista päähän. Urheilija horjahteli. Varsinkin kurveissa oli ulos-suistumisen vaara suuri! Seuraava sivuvaikutus oli vatsan väänteet, jotka enteilivät suolen nopeata toimintaa. Maratoonarin juoksutempo kiihtyi suorastaan raivokkaalle tasolle. Hän tiesi ettei maaliin ollut enään kovin pitkä matka. Mies ilmestyi ensimmäisenä maalisuoralle. Kauhea irvistys kasvoillaan hän hurjasti horjuen katkaisi maalinauhan. Selostaja hehkutti innoissaan: -" Tässä näemme kuinka Suomalainen sisu, kiidättää urheilijamme mahdottomiin saavutuksiin!" ..Urheilija ei kuitenkaan jäänyt kuuntelemaan kehuja, vaan rynnisti samaa haipakkaa aina huoltorakennukseen saakka. Siellä hän vihdoin, pytyllä istuen, sai vatsansa rauhoittumaan! Puliveivarin plöröt poistuivat varpusparvena elimistöstä! 

                      Myöhemmin mitallikahveija juotaessa, ilmestyi se pullonsa menettänyt juoppokin suittuna paikalle. Hän hivuttautui istumaan samaan pöytään urheilusankarin kanssa, onnitellen tätä, sanoen möreällä äänellä: - "Onneks olkkoon vaan, mutt' saisit kyll ostaa mulle joskus potullisen troppia takasin, kun pöllisit sen mun paukun siellä puiston reunalla.!!!"