Talven aika kuluu, se tekee kylmän kanssa
yteistyötä.
Narskuu askel alla jalan, pinta tien on jäätynyt.
Kylmä ilta tähtiä luo, suosii kuutamo
hallayötä.
Joko vihdoin on kulkijan suunta, kotiin kääntynyt?
Nyt astuu tuttuun pihaan,
mies tuo kaukaa tullut.
Pari askelta vielä, sitten jo ovella,
-joka näin on aina ollut.
On talo se tuttu punainen,
valkoisin ikkunan pielin.
Tämän kodin vuoksi jaksoin,
-kaiken tuskan nielin.
- Ei odotakkaan sisällä enään tutut vanhemmat.
Tervetullut on kulkuri lämpimään, -yöksi vain.
Täällä asuu nyt sukulaiset nuoremmat!
Aamulla varhain ovi käy, -on taas tie osanain.-
Ei tietä ei paikkaa vierasta, näin aina
kulkea tahdoin.
Vaan missä kulkurin koti on, -kun kaipaa
sitä vihdoin?
Se kaikkialla on mailmalla, joka paikassa
missä kuljen.
- On koti sisällä sielussain. -
Sen oven viimeisen maailmalta, mä siellä
viimeksi suljen!
Kommentit