Talven aika kuluu, se tekee kylmän kanssa

yteistyötä.

                      Narskuu askel alla jalan, pinta tien on jäätynyt.

                      Kylmä ilta tähtiä luo, suosii kuutamo 

hallayötä.

                      Joko vihdoin on kulkijan suunta, kotiin kääntynyt?

 

                      Nyt astuu tuttuun pihaan,

mies tuo kaukaa tullut.

                      Pari askelta vielä, sitten jo ovella,

-joka näin on aina ollut.

                      On talo se tuttu  punainen,

valkoisin ikkunan pielin.

                     Tämän kodin vuoksi jaksoin,

-kaiken tuskan nielin.

 

                     - Ei odotakkaan sisällä enään tutut vanhemmat.

Tervetullut on kulkuri lämpimään, -yöksi vain.

                     Täällä asuu nyt sukulaiset nuoremmat!

Aamulla varhain ovi käy, -on taas tie osanain.-

 

                     Ei tietä ei paikkaa vierasta, näin aina

kulkea tahdoin.

                     Vaan missä kulkurin  koti on, -kun kaipaa

sitä vihdoin?

                     Se kaikkialla on mailmalla, joka paikassa

missä kuljen.    

                    - On koti sisällä sielussain. -

                     Sen oven viimeisen maailmalta, mä siellä

viimeksi suljen!