Taiteilija talvi yhä maisemaa piirtelee
        pehmein pensselin vedoin.
            Jyrkät muodot se lumella pyöristelee
        notkot kumpareet peittäin.
 
            Oksat puiden kuuralla kutoo,
        pitsein pienet pensaat peittää.
             Hiljaa hiutale maahan putoo,
         lumeen varjon pilvi heittää.  
 
              Lunta sataa ja pakastaa,
        valkeus häikäisee silmää aivan.
              Hetken talvea  ihminen rakastaa,
        se kauneuden maahan loihan. 
 
               Annetaan talven taiteilla hetki,
        jos luonto kauniina loistaa.
               Lyhyt kuitenkin on se retki,
        milloin talvi valkeuttaan toistaa.